Kuopiosta Pohjanmaalle. Lyhyt piipahdus Lappiin ja monen mutkan, maan ja meren ylityksen kautta Lievestuoreelle, Jyväskylän kupeeseen. Täällä on hyvä olla ja täällä tapaan asiakkaitani!
Taustat
Ylsin juuri ja juuri oven kahvaan kun eteisessämme minua ja äitiäni vastaan otti uusi perheenjäsenemme suomenajokoira Minttu. Isä oli hankkinut Mintun muilta perheenjäseniltä salaa, eikä sitä riemua ja ihmetystä voi edes sanoin kuvailla mitä polven korkuinen lapsi voi sisällään tuntea saadessaan perheeseensä koiran. Tämä oven avaus on jäänyt mieleeni yhtenä parhaista lapsuuden ajan muistoista ja mitä siitä seurasikaan.
Isä oli aina ollut aktiivinen metsästyksen parissa ja metsästyskoiran hankinta oli varmasti siintänyt mielessä jo pitkään. Toimiva metsästyskoira on omistajalleen äärimmäisen tärkeä, kruununjalokivi, joka monelle täydentää harrastuksen ympyrän. Isän metsästysharrastuksesta ei tullut harrastusta tyttärelle, mutta muutaman suomenajokoira-pentueen maailmaan tulo jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. En tiedä onko maailmassa mitään niin koskettavaa kuin syntymän ihme.
Kulkukissoja kotiin kanteleva tyttö varttui ja hevoset veivät mennessään. Ypäjä, Sorsasalo ja monet muuta paikat tulivat tutuksi ensin satulasta käsin ja jälkeenpäin hevoskärryiltä. Hevosista piti tulla maailmani, mutta toisin kävi ja minä muutin Helsinkiin.
Omaksi rodukseni valikoitui dobermanni. Halusin lyhytkarvaisen, luppakorvaisen, aktiivisen koiran ja ensimmäinen dobermanni tuli talouteeni 2006. Jo heti alkutaipaleella minulle kävi selväksi, että rotu kärsi useista terveysongelmista ja näyttelyissä, treenikentillä, leireillä käydyt keskustelut paljastivat karun todellisuuden rodun tilasta. Kasvatustyöhön suuntautuminen oli ollut minulle aina itsestään selvyys, mutta terveiden yksilöiden/linjojen etsiminen rodusta oli kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Olin kuitenkin vakuuttunut, että pystyisin kantamaan korteni kekoon paremman terveyden ja pidemmän eliniän puolesta ja ajauduin kehittelemään omaa dobermannien sukutaulujärjestelmää seuratakseni rodun terveystilannetta ja selvittääkseni suvut ja linjat, joita tulisin hyödyntämään jalostustyössäni. Myöhempinä vuosina osallistuin useamman dobermanni-tietokannan kehitystyöhön ja moderointiin.
Lukuisten vuosien ja tuhansien työtuntien jälkeen saldokseni dobermanni-kasvattajana jäi yksi oma ja yksi yhteistyöpentue, ja tässä kohtaa elämääni olen luopunut neulan etsinnästä. Rodun terveystilanne oli ylittänyt huolestuttavan rajan jo useita vuosikymmeniä aiemmin, kauan ennen “aikaani”, ja ilman roturajojen ylitystä dobermanni rotuna ei tule selviämään kovin pitkälle tulevaisuuteen ja saavuttanee päätepisteensä asiantuntija-arvioiden mukaan 2040-luvulla. Dobermannien dilatoivan kardiomyopatian levinneisyys tänä päivänä on yli 60% rodun kärsiessä saman aikaisesti myös monista muista perinnöllisistä ja kapean perimän aiheuttamista sairauksista. Rodun keski-ikä on painunut 7 ikävuoden paikkeille ja keskimääräinen geneettinen sukusiitosprosentti, 43, kertoo karua tarinaa kannan kapeudesta
Koirat ja dobermanni rotuna ovat antanut minulle paljon. Valtavat määrät opiskelua koiran jalostuksesta, perinnöllisyydestä, genetiikasta, dilatoivasta kardiomyopatiasta, ravitsemuksesta, muutamia mainitakseni. Toin rodun huonon sydänterveys tilanteen saattelemana suomeen ensimmäisen yksityisomisteisen Holter-laitteen ja tällä hetkellä Holter-laitteita löytyy useammalta rodun kasvattajalta. Tällä hetkellä, muiden rotuaktiviteettien jäädessä taka-alalle, ylläpidän yhä dobermannien geenitesti-listaa dilatoivaan kardiomyopatiaan liitettyjen geenien osalta sekä Dobermannien perinnölliset sairaudet ja geenitestit-ryhmää Facebookissa. Vastailen myös terveys-, geenitesti- ja sukutaululukyselyihin ja olen muokannut useamman dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavan koiran ruokintaa varsin hyvin tuloksin.
Koiraharrastus vie monesti mennessään ja niin kävi minullekkin. Vapaa-aika on vietetty metsissä, pelloilla, halleilla, oppia ottamassa ja antamassa, yhdistyksiä perustamassa. Mahtavien keskustelujen äärellä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kennelliiton jäsenvuosinani toimin mikrosiruttajana ja kehien laidalla kehäsihteerinä. Yrittäjäksikin se vie, nyt jo kolmannen kerran.
Recretix animal health aloitti toimintansa reilut 10 vuotta sitten tarjoamalla edullisia Holter-tutkimuksia suomalaisille koirille. Palvelu on edelleen toiminnassa ja nyt rinnalle syntyi ravitsemus. Tulevaisuudessa ehkä vielä jotain muuta.
Päätoimenani työskentelen klinikkaeläinhoitajana Keski-Suomen Eläinklinikalla Jyväskylän Kirrissä, jossa aloitin lokakuussa 2024. Tätä ennen työskentelin reilut 5 vuotta Eläinklinikka AlmaVetissä, osittain vastuuhoitajan roolissa ja Lahden Eläinlääkäriasemallakin tuli piipahdettua opiskelujen lomassa. Erikoisell. Lambergin Sepon kanssa työskentely tänä aikana oli erittäin arvokas kokemus ja syvensi merkittävästi osaamistani sydänsairauksien osalta.
Elämäni on siis koiria, kokonaisvaltaisesti ja monesta eri näkökulmasta.
Miksi
Muistan jo ensimmäisen dobermannini Lulun kohdalla taistelleeni ruokinnan kanssa ja aikani yrittäjänä lemmikkieläinliike Lemmikkilinnassa toi ravitsemuksen ja ruokinnan entistä lähemmäksi eri terveysongelmista kärsivien lemmikkien myötä. Lopputulos kuivaruualla ei oikein koskaan ollut sitä mitä halusin fyysisesti koirissani nähdä ja kun samoihin aikoihin raakaruokinta alkoi nostelemaan suosiotaan sosiaalisen median eri alustoilla, päätin perehtyä aiheeseen tarkemmin. Opiskelujeni myötä siirsin koirani aluksi 50/50 ruokintaan ja myöhemmin Speedy söi lähes täysin prosessoimatonta ruokaa eläen karvan vajaa 13-vuotiaaksi.
Viimeisin vauhtihirmu Rokka onkin sitten tarina uusi ja ruokittu raa’alla pennusta lähtien. Rokan ruokavalio viilattiin kuntoon yhdessä Anturaniemen Johannan kanssa ja tämä yhteistyö jatkuu edelleen Johannan toimiessa rah-yhteistyöeläinlääkärinä.
Koen prosessoimattoman ruuan, ns. raakaruokinnan, ruokinnan osa-alueista eniten omakseni. Tiedän mitä koirani syö ja mistä ruoka on peräisin, mutta työstän mielelläni myös kuivaruoka ja 50/50 ruokintatyylejä. Prosessoimattoman tai minimaalisesti prosessoidun ruuan edut ovat kiistattomat, sen tiedämme jo humaanipuolelta, mutta ruokinta ei aina ole niin yksioikoista ja huomioon tulee ottaa mm. omistajan resurssit, koiran ravitsemushistoria, elämänvaihe, terveydentila, terveyshistoria, kehon kunto, aktiviteettitaso, rotu ja jopa yksilön stressitasot. Tästä syystä:
~ Terveyttä ja elinvoimaa ravinnosta ~
Ravinnolla on valtava merkitys niin koiran kuin ihmisenkin hyvinvointiin ja siinä missä oikeanlaiset ravintoaineet voivat toimia terveyttä edistävinä tekijöinä, voivat ne puutteina tai liikasaantina olla jopa terveydellä haitallisia.
Ravitsemuksen ja ruokinnan osalta olen syventänyt osaamistani omien opintojeni, koirieni ja kokemusteni lisäksi vuodesta 2018 lähtien vuosittain erilaisilla ruokinnan koulutuskokonaisuuksilla ja seuraan aktiivisesti ravitsemukseen liittyvää tutkimusta meillä ja maailmalla. Aihe, joka pitää mielenkiintoa yllä jatkuvan uuden tiedon ja käsillä olevan murrosaikakauden myötä.
Takana on monenmoista tointa, mutkaa ja matkaa ja on selvää, että eläimen hyvinvointi koostuu useasta eri osa-alueesta, kokonaisuudesta.
Kääritäänkö hihat ja aloitetaan ruokinnasta!
